Quay tay, jämäkkä metsurinpoika, työskenteli väsymättä, kun hän yllättäen sairastui. Tuskin seisomaan pystyi, hän veltostui takaisin paikalleen, himoiten laukeamista. Tyttöystävänsä, sairaanhoitaja, ryntäsi sairaalaan, mutta ei ennen kuin pyrki toiseen haavaan - sykkivään.
Quay tay, nuori ja eloisa poika, oli tauolla kuvaamisesta, kun hän huomasi olevansa äkillisen sairauden lyömä. Hän kiemurteli kivusta, hänen kehonsa kouristeli kuin demonin riivaamana. Hänen ystävänsä ryntäsivät sairaalaan jättäen jälkeensä huolen ja huolen jäljen. Heidän odotellessaan sairaalasängyllä heidän sydämensä olivat raskaat pelosta ystäväänsä kohtaan. Mikä olisi voinut aiheuttaa niin äkkinäisen ja rajun käänteen tapahtumissa? He olivat kaikki reunalla rukoillen nopeaa toipumistaan. Lääkärin diagnoosi oli isku heidän korviinsa - Quay Tay oli supistellut vakavan ennenaikaisen kumulaation tapauksen. Uutiset saivat heidät hämmästymään, mutta myös helpottivat, ettei se ollut mitään vakavampaa. He tiesivät Quay-tayn olevan villi, mutta kuka olisi voinut ennustaa tämän? Toipuminen oli pitkä ja vaivalloinen, täynnä terapiasessioita ja lääkärin ankaria varoituksia. Mutta Quaytay oli taistelija, ja hän vannoi pomppivansa takaisin voimakkaammin kuin koskaan.